Kuninkaallinen Nukketeatteri ei ole vielä kertaakaan pettänyt minua katsojana, eikä säästänyt kyyneliltä. Tällä kerralla ei itkettänyt surullinen tarina, vaan näytelmän kaunis ja lämmin tunnelma sekä viimeistelty kokonaisuus. Lavastus oli pikkupiirtoa myöten suunniteltu ja toteutettu. Katsojakin rakastui kaikkiin ihaniin esineisiin, kissaan ja kanakelloon, jotka olivat taattua nukketeatterilaatua. Kuriton lumiukko riemastutti hyllyn nurkassa omassa roolissaan.

Yllätys, yllätys, emme nähneet nukkeja näyttelemässä – no, pikkuisen ikkunasta näkyi susi ja muuta ulkoelämää, aiemmin mainittujen lisäksi, tosin silhuetteina. Sen sijaan kohtasimme ihmis-Lelumestarin (Hannu Räisä) ja Joona Mil -kaupunkilaismiehen (Antti Kemppainen). Roolisuoritukset olivat nappiin toteutuneita: ulkovaatteiden pukemiset ja riisumiset tuntuivat kovin kotoisilta, ajoittain katsojasta tuntui, kuin olisi tirkistellyt jonkun keittiön ikkunasta sisälle tapahtuvaa elämää.

Oli synkkä ja myrskyinen yö, ja joulu oli tulossa. Oltiin Lelumestarin mökissä, kylässä, joka oli nimeltään Salo-Taimäki ja sijaitsi 20 kilometriä Ässäkaupasta tietä pitkin ja 10 kilometriä metsän halki oikopolkua. Mestari itse oli allerginen J- sanalle (joulu), ja sen kuullessaan hän sai kammottavan ihottuman. Hänellä oli traumaattinen kokemus joulusta, kiireestä ja stressistä, joita hän pakeni kaukaiseen mökkiinsä korjaamaan vanhoja rikkinäisiä leluja ja muita esineitä.

Lelumestari kotonaan nahkaessussa, menneessä maailmassa surumielisesti elävänä, ja Joona tupsahtaneena täysin kaupungista, mutta ei kuitenkaan ylimielisenä, vaan oman kulttuurinsa edustajana. Kaksi erilaista elämäntapaa kohtasivat ja ymmärsivät toistensa maailmat. Saimme myös iki-ihanan onnellisen lopun.

Hyllyt notkuivat aarteista, ja Lelumestari huokaili uusien tavaroiden aina lisääntyvästä ostamisesta samalla, kun korjaili isänsä perintöradiota… Kunnes yhtäkkiä ulkoa kuului auton moottorin ääntä. Siellä mies autoineen oli juuttunut lumihankeen. Kun hän astui mökkiin, alkoi hauska ja lämmin tarina kahden kulttuurin kohtaamisesta.

Kissa sai silakoita voiton kunniaksi, kun lelumestari löi vetoa sen kanssa, että mies on varmasti helsinkiläinen ja autossa kitkarenkaat – eihän se muuten olisi juuttunut lumeen.

Joona Mil, helsinkiläismies, tuli mökkiin ja pyysi lainaksi kännykkää, kun omasta oli virta loppunut ja hän tarvitsi hinausapua, koska autoa ei saanut irti lumihangesta – siinä oli kitkarenkaat.

Lelumestarin talossa oli vanha kunnon lankapuhelin ja vuosikymmeniä vanha puhelinluettelo, josta löytyikin monta hinausliikkeen numeroa: Pentin Hinaus, Martin Hinaus jne. Mutta niistä numeroista ei saatu enää hinausapua. Kännykkään saatiin sen verran virtaa, että Joona sai soitettua veljelleen vuokrakartanoon, jossa oli määrä juhlia joulua koko suvun voimin. Jospa sieltä saisi kuljetuksen ja apua auton kaivamiseen lumihangesta, mutta eihän airbnb-kartanossa ollut lapioita, joilla olisi voinut lunta luoda.

Niinpä yöksi oli jäätävä Lelumestarin mökkiin.Tarinassa saivat lisäosansa susi, sushi, navigaattori ja hauskasti uusavuton elämäntapa, maaseudun näkökulmasta katsottuna. Esimerkiksi, että moottorisaha pitää vetää käyntiin ennen kuin sillä voi sahata, ja jos sähköt menevät poikki, laitetaan aggregaatti käyntiin – niin sitä sähköä tehdään.

J – juhla oli mennä mönkään Joonan suvulta, koska yhteiset juhlaruoat olivat autossa Lelumestarin pihassa hangessa, mutta monien käänteiden kautta Lelumestarin varastosta löytyi yllättäen vanha Lada-merkkinen auto, joka ehkä lähtisi käyntiin.

Kuninkaallinen Nukketeatteri

Lelumestarin talvi

Lelumestari:Hannu Räisä

Vieras mies, Joona Mil:Antti Kemppainen Käsikirjoitus ja ohjaus:Antti Kemppainen Lavastus ja nuket:Hannu Räisä

Musiikki: Antti Polameri

Äänisuunnittelu:Harri Neuvonen ja Antti Kemppainen